Alustaksi valittu Sharepoint tuo koulupuolelle muutenkin kokonaisvaltaisen toimintaympäristön, koska se tarjoaa sisältöjen lisäksi tiedotuskanavan, sosiaalisen median, perustyökalut jne. samassa paketissa. Käyttäjillekin palvelujen käyttäminen on helppoa kotoa tai koulusta, sillä heidän ei tarvitse kuin kerran kirjautua palveluun ja kaikki löytyvät saman kirjautumisen takaa. Tämä tietenkin helpottaa myös tietohallintoa palvelujen ja käyttäjien hallinnoimisessa.

Ylöjärvellä on myös otettu käyttöön monenlaisia erilaisia laiteympäristöjä, mitkä tukevat ilmiöpohjaista oppimista. Esim. musiikin luokassa musiikkiesitysten valaistuksen ohjaaminen iPadillä opettaa toisaalta valaistuksen roolia esityksessä, mutta toisaalta valo-oppia, kun ohjaimesta tulee osata yhdistellä esim. erivärisiä valoja. No, miksi iPadillä? Siksi, että se oli yllättävän helppokäyttöinen ja toki laitetta voi käyttää niin monessa muussakin.

Toinen mielenkiintoinen ja kustannustehokas laiteympäristö oli luokkatila, joka oli toteutettu “tyhmäpääte”-tyyppisellä Windows Multipoint Server-järjestelmällä. Luokassa oli siis yhtä tietokonetta kohden 6 näyttöpistettä näppäimistöineen, mutta oppilaille nämä päätteet näyttävät ja toimivat ihan kuin tavalliset pc:t.

Ylöjärveläiset ovat mukana myös tänäkin vuonna ITK-messuilla, joten heitä kannattaa käydä jututtamassa heidän kokemuksistaan. Kiitos Jarille, Tuulalle, Jounille, Villelle ja Timolle!

Pajoihin ilmoittautui yli 200 osallistujaa; pajanpitäjät, vieraat ja eVarikon porukka mukaan laskettuna väkeä oli lähemmäs 300. Somyläiset eli Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa -koordinointihankkeen väki piti useita pajoja. Ovilaiset eli Oppimispelit ja virtuaalimaailmat -koordinointihankkeen väki tutustutti opettajia Second Lifen ja perusopetukseen sopivien oppimispelien saloihin. Koko päivän talossa oli hyvä tekemisen meininki ja innostunut kuhina; tauoilla ehdittiin myös verkostoitua. Monissa pajoissa sekä pajan vetäjä että osallistujat olivat niin innoissaan asiasta etteivät olisi malttaneet lopettaa – melkoisen hyvä saavutus lauantaiselle veso-päivälle!

Saimme kävijöiltä runsaasti palautetta – houkuttimena toimi palautetta antaneiden kesken arvottava e-lukulaite Suurin osa palautteesta oli positiivista ja messujen toivottiin jatkuvan samantyyppisinä. Joukossa oli toki myös hyviä parannusehdotuksia.

Suurin osa messuille osallistuneista oli opettajia Tampereelta ja lähikunnista, mutta oli menossa mukana väkeä kauempaakin.  Helsinkiläisiltä, jyväskyläläisiltä ja turkulaisilta kuulimme, että vastaavanlainen toimintamalli olisi heillekin mieleen. Ties vaikka ensi vuonna olisikin sitten luvassa sisartapahtumia: Tuunaa tuntisi! Helsinki tai Tuunaa tuntisi! Jyväskylä Tämän vuoden tunnelmiin voi tutustua täällä.

Videoilla voit tutustua esimerkiksi lukion mediateekkiin ja kosketuspöydän käyttöön päiväkodissa!

Ensimmäinen havaittavissa ollut trendi oli tekniikan osalta se, että sisällöt ja palvelut tulee olla saatavilla aina tarvittaessa, mistä tahansa ja millä tahansa laitteella. Messuilla tämän näki siitä, että erilaisia pilvipalveluita eli verkon yli käytettäviä palveluja ja sisältöjä oli tarjolla joka makuun, ja erityisesti näissä korostettiin sitä, kaikki oli käytettävissä helposti koulussa tai kotona.  Lisäksi laitteita oli joka makuun, mutta kaiken yli löi valtaisa iPad-huuma. Jokaisessa kilpailussa palkintona oli iPad2 ja appseja oli joka makuun, halusit sitten pelata matematiikkapeliä läpykällä tai soitella oikealla kitaralla (vahvistimena toimi tietysti iPad). Lisäksi luokan ryhmätyöskentely oli rakennettu siten, että millä tahansa laitteella saattoi tuottaa yhteisöllistä materiaalia.

Messuilla oli tarjolla hurjan paljon erilaisia isoja kosketusnäyttöjä ja –pöytiä, interaktiivisia tykkejä, ohjaustabletteja ja pieniä interaktiivisuuden toteuttavia lisälaitteita. Sormitietokoneista iPadin jälkeen oli eniten Windows 7:aan pohjautuvia laitteita. Yleisesti ottaen tökkiminen ja hiplailu on selvästi vakiinnuttamassa paikkaansa laitteiden käyttötapana.

Toinen voimakas trendi oli visuaalisuus ja vuorovaikutteisuus. Oppimateriaali ja palvelut olivat näyttäviä ja visuaalisia. Lisäksi muutamia upeita esimerkkejä 3D-tekniikalla tehdyistä materiaaleista tuli vastaan, muuta Kentissä toimivan New Line Learning Academyn kokemukset 3D:n opetuskäytöstä oli tyssännyt materiaalin puutteeseen, eli vielä saa odotella. Yleisesti ottaen virtuaalinen kosketeltavuus oli tärkeä osa oppimateriaaleja ja muutekin kaikki pelasi vuorovaikutuksessa käyttäjän ja toisten käyttäjien kanssa, joten tunnelma oli pelinomainen, kiinnostuksen vangitseva ja verkostoitunut. Tämän ilotulituksen jälkeen, kun näki arjen mm. Educa-messuilla ja  perinteiset koulumateriaalit, ei ihme, että koulu vanhanaikaisine paperipläjäyksineen maistuu ”koululta”.

Kouluvierailut Loxford schoolissa ja Kentin New line learning academyssä antoivat hyvän esimerkin siitä, miten opetusteknologia (kosketustaulut luokissa ja oppilailla omat koneet) ja avoimet, korkeat opiskelutilat muodostivat toimivan ekosysteemin. Erityisesti Kentissä luokkahuoneen rakenteen suunnittelu yhteisöllistä opetusta tukevaksi vaikuttivat. Kunpa meilläkin lähdettäisiin kokeilemaan rohkeasti myös erilaisia ympäristöjä ja yhteisöllistä työskentelytapaa, muuten me olemmekin oikeaan suuntaan menossa!

Osallistujat saivat vinkkejä kuuden tunnin aikana musiikkiteknologialuokan rakentamiseksi, apua oman musiikinteknologian opetuksen suunnitteluun ja saivat ideoita, kuinka keyboardeja ja Smartboardia voidaan käyttää musiikin perusteiden opetuksessa.

Teuvo Lampinen kertoi musiikkiteknologialuokan rakentamisesta ja esitteli TeknoEmon studion, kaluston, laitteet ja käytössä olevat ohjelmistot.

Hän esitteli myös EMOn musiikkiteknologian opetuskäytäntöjä, mm. hyväksi havaittuja käytänteitä oppilaiden opetuksen ja opettajien ohjauksen järjestämisessä.

Susanna Ertolahti-Mertanen ja Marja Saarela esittelivät musiikin perusteiden luokan kalustoja ja laitteita. He esittelivät keyboardien käyttöä opetuksessa sekä perus- että musiikkiopistotasolla. Susanna esitteli Smarboardin käytön mahdollisuuksia omien kokemustensa pohjalta

TeknoEmo-hanke esittelypäivän myötä on onnistunut levittämään teknotietoutta musiikinopetuksessa ja sai teknokipinän muissakin musiikkioppilaitoksissa.

Osallistujien palautteita:

”Päivä auttoi hahmottamaan musiikkiteknologian käytäntöjä Emossa ja sitä mikä on tärkeää huomioida kun opetusta suunnitellaan ja toteutetaan”

”EMOn Mupe-osaaminen ja teknologian käyttö opetuksessa rohkaisee meillä musiikkiteknologian lisäksi mupe-opetuksen kehittämiseen”

Hain Tampereen e-varikolta Samsungin tablet-tietokoneen lainaksi. Tavoitteena oli kokeilla tabletin käyttöä Kasvatusta kestävään elämäntapaan Vuoreksessa hankkeen puitteissa. Pidin tabletia kädessäni ensimmäistä kertaa elämässäni, ja mietin, olisinko ihan pihalla, kun edes kosketusnäyttöinen puhelin ei ole minulle tuttu.

Kasvatusta kestävään elämäntapaan hankkeessa on tavoitteena muun muassa löytää tapoja laajentaa oppimisympäristöjä ulos koulun lähelle. Löysin hyväksi oppimisalustaksi Liikkeelle ympäristön (http://www.liikkeelleymparisto.fi). Siihen sisältyy oppimisyhteisö Linkki, jossa on sosiaalisen median työkaluja ja karttapohja, johon voi merkitä erilaisia asioita joko pienen ryhmän tai kaikkien nähtäville. Merkittyihin karttapisteisiin voi liittää kuvia tai tekstitiedostoja. Palvelu kuulostaa hyvältä: Opettaja voi antaa ohjeita oppilaille palvelun kautta, ja oppilaat voivat viestitellä siellä keskenään. Ympäristössä olevia asioita voi laittaa kaikkien nähtäville, ja niihin voi liittää tietoa. Näin tieto ympäristöstä koko ajan kasvaa, ja seuraava oppija voi aloittaa aina edellisen pohjalta.

Liikkeelle- ympäristö käyttää Paikkaoppi -hankkeen karttapohjaa (http://www.paikkaoppi.fi). Paikkaoppi -karttapohjan puolelle saatiin vastikään mahdollisuus laittaa merkintöjä karttaan suoraan mobiilisovelluksen kautta. Sovellus vaatii laitteelta uudehkoa Android-käyttöjärjestelmää, GPS paikannustoiminnallisuutta ja Wi-Fi- tai GSM-liittymää. Valitettavasti samaa mahdollisuutta ei ole vielä Liikkeelle -ympäristössä. Päätin siis kokeilla pisteiden merkitsemistä karttaan tabletin avulla Paikkaoppi -sovelluksen puolella.

Lähdin tutustumaan Vuoreksen metsiin Tampereen kaupungin ympäristösuunnittelija Kari Kortteen kanssa, joka on tehnyt Vuoreksen metsissä monia luontokartoituksia. Tabletti oli helppo ja kevyt kantaa mukana. Avasin mobiilisovelluksen valmiiksi, ja aina kun pääsimme paikalle, joka olisi hyvä Vuoreksen koulun retkikohde, tai jonka kasvistoa koululaisten olisi kiinnostavaa tulla katsomaan, otin sovelluksen avulla yhtä nappia painamalla paikasta valokuvan tabletin kiinteällä kameralla. Kirjoitin suoraan sovellukseen muistiin myös muutamia Kortteen kertomia perustietoja. Kun määrittelin paikan ominaisuudet vielä helposti klikkailemalla (esim. luontokohde kasvi), valikoitui karttaan symboli, joka kertoo suoraan merkinnän laadun. Tallensin, ja kuva tietoineen siirtyi saman tien verkkosivuille karttapohjaan.

Sovelluksen käyttö tabletilla oli siis lasten leikkiä. Voin kuvitella oppilaat liikkumassa kännykän tai tabletin kanssa ympäristössä, ja merkitsemässä näin havaintojaan muistiin. Koulu voi käyttää sovellusta myös esimerkiksi yhteisenä kasvistona: oppilaat voisivat merkitä yhteistoiminnallisesti kaikki koulun lähellä kasvavien opetussuunnitelman mukaan opeteltavien kasvien kasvupaikat karttaan, ja seuraavat löytävät kasvin helposti koordinaattien ja GPS:n perusteella.

Sekä Liikkeelle- ympäristön että Paikkaopin hankerahoitus on päättymässä vuonna 2012. On mahdollista, että hankkeet yhdistyisivät ja jatkaisivat yhtenä hankkeena. Tämä kuulostaa järkevältä, sillä niin lähellä sovellukset ovat toisiaan. Toivon, että Paikkaopin mobiilisovellus siirtyisi Liikkeelle ympäristöön, sillä Liikkeelle ympäristön monipuolisemmat ominaisuudet ovat varmasti mainioita opetuskäytössä.

Metsässä tabletin kanssa oli siis riemukasta, sovellus toimi mainiosti, ja en ollut asian kanssa ollenkaan pihalla. Suosittelen.

Niina Mykrä

Projektiasiantuntija

Kasvatusta kestävään elämäntapaan Vuoreksessa -hanke

Konservatorion hankkeessa on tavoitteena kehittää ja yhtenäistää musiikkiteknologia-oppiainetta musiikkioppilaitoksissa valtakunnallisesti. Tampereen konservatoriossa on lisäksi meneillään toinen hanke, jossa pyritään tuottamaan sähköistä oppimateriaalia sekä kolmas hanke, jossa suunnitellaan musiikin opetuksen tiloja.

Musiikkiteknologiakoulutuksen harmonisointi -kehittämishankkeeseen tuli tarve jo vuonna 2008 rehtorin pohtiessa sitä, miten musiikkioppilaitosten tulisi valmistautua siihen, että oppijat pystyisivät etenemään konservatoriosta musiikin ammattiopintoihin. Tampereen konservatorion kanssa yhteistyötä tekevät koulut ovat järjestäneet tapaamisia n. kahdeksan kertaa viimeisen parin vuoden aikana, joten materiaalia hankkeeseen on jo muodostunut näistä tapaamista.

Konservatorion rehtorin mukaan musiikkiteknologiatietoisuutta on vasta hyvin harvoilla ja klassisen puolen osaavat musiikintekijät eivät ole olleet teknologian kanssa tekemisissä. Musiikkiteknologiaa ei välttämättä lisättäisi musiikin perusteisiin, joka on musiikin teoriaa ja säveltapailua. Musiikkiteknologia halutaan osaksi opetussuunnitelmaa, josta on tulossa uusi versio lähivuosina.

Kaustisen musiikkilukion media-assistentin arvion mukaan konservatorion tunnelma oli ammattimainen ja opetusta päästään toteuttamaan ajanmukaisilla ja tarkoitukseen sopivilla laitteilla. Sekä yksinkertaista tekniikkaa että huipputekniikkaa tuntui olevan riittävästi tarpeisiin nähden.

Lukioiden sähköisten kokeiden osalta kävi Tampereen OTE-hankkeen edustajana allekirjoittanut myös kertomassa mahdollisia skenaarioita siitä, miten mm. sähköiset ylioppilaskirjoitukset tulisi järjestää. Aiheesta syntyi paljon keskustelua, johon OPH:n kantaa edusti Marja Montonen. Hän mm. mainitsi, että tavoiteltu sähköinen yo-koe ei tule vielä 2014 toteutumaan, mutta painotti, että kouluissa tulee jatkaa niihin valmistautumista systemaattisesti. Totuus lienee kuitenkin se, että lähivuosina ne tullaan järjestämään, joten puitteita sitä varten pitää jokaisen lukion alkaa rakentamaan välittömästi esim. laite- ja verkkoinfrastruktuurin osalta.

Torstaina koordinointihankkeet toteuttivat aamupäivän hattu-pajat ja OTE-hankkeessa aiheena oli Koulun uudet härvelit – huvia vai hyötyä. Pöytien puheensorina nousi kattoon, kun keskusteltiin niin yksittäisistä laitteista, niiden käytöstä kuin koulun suhtautumisesta kokonaisvaltaisesti opetusteknologiaan. Keskustelun tulokset kirjailtiin mm. IlonaIT:n lainaamilla iPadeillä etherpad-muistioon, josta ne lopuksi koottiin kuvan mukaiseen Wordle.net-palvelun tagipilveen.

Kaustisen OTE-koordinaattori esitteli myös tutkimustuloksien ja muutamien kehittämishankkeiden ratkaisuehdotuksia loppuyhteenvetona. Tampereen yliopiston TRIMin laitoksen kehittämän OPEKA-työkalun tuloksia vilautettiin myös koko ryhmälle.

Kaiken kaikkiaan päivät olivat onnistuneet, sai taas uutta intoa tekemiseen ja oli kiva nähdä uusia ja vanhoja yhteistyökumppaneita.

OTE-hanke oli 20.11. Tampereen kaupungin toisen asteen retkikunnan mukana verkostoitumassa Espoossa InnoOmniassa sekä Vantaalla Vaskivuoren lukiossa. InnoOmniassa ihastutti innovatiivinen viidakkoteemalla toimiva uusi oppimisympäristö ja yrittäjätoiminnan tuominen osaksib oppilaitoksen arkea.

Vaikka Suomen on sanottu pudonneen digipuusta, Sintonen halusi korostaa, ettei meillä ole oikeasti mitään huolta siitä. Opetushenkilökuntamme hyvän pedagoginen osaaminen vuoksi tvt:n opetuskäyttöön ottaminen tulee olemaan nopeaa, kunhan opettajat tulevat sinuiksi välineen kanssa. Sen sijaan mediakasvatus tulisi ottaa paremmin esille niin lasten kuin heidän vanhempien kanssa. Sosioekonominen ero on kasvamassa, mahdollisesti ehkä tiedon ja keskustelun puutteen vuoksi. Nykymedia lietsoo internetin kauhukuvia eivätkä vanhemmat tiedä, miten suhtautua yhä lisääntyneeseen avoimuuteen ja lastensa sähköiseen elämään. Pienet lapset ovat sujuvasti netissä, kuluttavat sähköisiä medioita, pelaavat enemmän ja vähemmän kehittäviä pelejä ja osa ihmissuhteista kuuluu vaan hoitaa verkon välityksellä. Muuten on ihan ’out’ , riskinä syrjäytyminen ja kenties jopa kiusaaminen.

Onneksi meillä kuitenkin lapsien kaverina Molla ja Mons – Molla-hankkeiden omat hahmot, jotka antavat mahdollisuuden myös lasten tehdä kaikkea kivaa kameroilla, pädeillä, kosketustauluilla ja nauhureilla, mitä aikuisetkin tekevät, mutta siten, miten lapset haluavat. Ehkä itsekin äitinä voisin antaa lapsilleni kamerat käteen ja nautiskella heidän tavastaan nähdä ja kuvata maailmaa

Päivähoidon puolella tieto- ja viestintätekniikan sulauttaminen osaksi toimintaa on vielä alkutaipaleella. Monissa päiväkodeissa mietitään, mitä laitteita voisi ottaa lasten käyttöön, kun haasteena on pikkulasten lukutaidottomuus. Näihin kysymyksiin Molla-hankkeet, ja jo pitempään toiminut Epun mediareppu -hanke, pohtivat vaihtoehtoja, joten kannattaa lukea kokemuksia heidän blogeistaan ja vielä vinkkejä eteenpäin!